maanantai 26. maaliskuuta 2012

Tylleröt ja pallerot

Fabuleux vauvat ovat syntyneet! Neljä taaperoa tuhisee äiti Railin nisillä, kaksi tytöntylleröä ja kaksi pojanpalleroa.

Raipe on esimerkillinen mamma, se hoivaa ruokahuollon ja puhtaanapitopalvelut kolmessa vuorossa unohtaen välillä omat tarpeensa, niinkuin mammakoirilla on joskus tapana muutaman päivän ikäisten pienokaisten kanssa touhutessa. Tietenkin kantoaika ja synnytys väsyttävät uutta mamia, ja täytyy vaan ihastella sen uutteruutta vauvojen hoidossa. Välillä Raili katsoo katrastaan, huokaa syvään ja painaa päänsä onnellisen oloisena niiden suojaksi.

Olen kyllä itsekin taas saanut nauttia pentusista koko sydämestäni. Ensimmäiset viikot ja oikeastaan päivätkin ovat mitä parhainta aikaa seurata myös luonteita, pennut eivät tosiaankaan tässä vaiheessa vain nuku ja syö, vaan niiden luonnekirjo on luettavissa kuin avoin kirja.

Laumassamme on mukana maailmanvalloittaja, itseriittoinen ja valloittava uroksenalku, joka osaa pitää ääntä itsestään. Sen nenä on pettämätön, ja se herättää muut heti äitin tullessa pisureissultaan takaisin "pesään". Tanakasti takajaloilla tarpoen se löytää maitohinkkien luo ihan mistä vaan.  Poika on Uljas Valtonen nimeltään. Toinen poju on mukavuudenhaluisempi kaveri, se rentoutuu heti nisän jälkeen ja rötköttää ihmisen kädellä tutimassa. Komea poika, tämä Kunkku. Sitten on Rilli, pikkutyttö, joka pienestä koostaan huolimatta (tai juuri siitä johtuen) ihastuttaa nopeudellaan ja tyylillään sukeltaa isompien pentujen ja äidin mahan välistä omaa tunnelia pitkin parhaille apajille takatisseille. Piiiruakaan Rillikkä ei anna periksi nisällä, vaan taistelee siinä missä muutkin. Ja todella, nopeimpana saa yleensä mitä haluaa. Rillin reviiri on toistaiseksi muita pentuja pienempi, mutta mottona on "Takki auki, täältä tullaan!" Toinen tyttönen, Poopa, lähti kolmen päivän ikäisenä tutkimaan, mitä vuoren tuolla puolen on, vuorena toimi tietenkin äitin runko. Hups, liukumäkeä alas toiselle puolelle ja sieltä sadatellen ja takaisin maitobaarin puolelle kiertäen. Jos oli elämäni jännittävää ennen pentujen syntymää, niin nyt se pentuboksin äärellä vasta seikkailua onkin...

Nyt harjoitellaan ruoansulatuksen toimimista, Rallin saama ravinto kulkeutuu maidon mukana jumpaten pentujen suolistoa. Raipe syö korkeaenergistä täysravintoa, johon lisään rasvaista jauhelihaa ja A-piimää. Joskus heitän sekaan hieman maitohappobakteerijauhetta varmistaakseni vatsan pysymisen kunnossa. Ja loraus pentu-Nutrolinia lisää vastustuskykyä ja DHA:ta aivojen kehitykselle. Hajuaisti toimii täydellisesti jo, on se herkiimätön ihme tuo koiran nenä... samoin pennet reagoivat kylmään ja kuumaan protestoiden ponnekkaasti, jos ilmat eivät matkaajia miellytä. Hienosti ne hakeutuvat kasaan heti kun äiti lähtee niiden luota pois hakien toisistaan lämpöä. Ja ihmmeellistä on se, että ne haluavat taistella samasta tissistä, vaikka nyt pienellä pesueella olisi vaikka kuinka monta baarijakkaraa valittavanaan. Annan pennejen itse toteuttaa itseään mahdollisimman paljon, enkä ole niitä juurikaan auttamassa tai ohjaamassa. Ainoastaan mamman lähtiessä pois katson, ettei kukaan jää nisälle roikkumaan -aika valtava on pikkupennen imuvoima.
 Muut eläimemme, Taimi mummi ja Elvis kisu ovat jättäytyneet hieman syrjemmäksi penturumbasta. Taimin Raipe hyväksyy pentuboksin lähelle ja yhdessä ne jo lenkkeilevät, tosin molemmat haluavat äkkiä takaisin kotipihalle, eri syistä tietenkin- Raili vaaviensa luo ja Taimin mielestä aina lenkin jälkeen saa ruokaa. Meidän kohta kymmenvuotiaan mummeliinin elämän sisältönä on ruoka ja pallo. Luksuksena se pääsee nyt Jounin kanssa autoilemaan ja pilkille! Miten voi koira nauttia kevätjäällä olemisesta, kelliskelystä hankikannolla ja pilkkireijän tuijottelusta... Elviksellä ei ole asiaa lähellekään pennejä, tämän Raipe ilmoitti jo heti alkuvaiheessa. No, Elvis siirtyi kellon myötä kesäaikaan ja viihtyy lämpimän parven sijaan yhä enemmän ulkona ja taitaa jo nähdä ihania unia, kun hiiret hyppää aidan yli.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Vaaleanpunaista pumpulinpehmeyttä

Railin raskautta on takana 7 viikkoa ja rapiat, loppusuora häämöttää ja Raili keräilee voimia tulevaan oman elämänsä mullistukseen, pentujen syntymään.  Railin elämään mahtuu nyt paljon lepoa, pientä ulkoilua useasti päivässä, helliä hetkiä ja mammamasun ihastelua. Yleensä actioniä rakastava ja sitä ympäristölleen alati tarjoava tyttönen on muuttunut seesteiseksi äitikoiraksi, joka suojaa masuaan ja valmistautuu synnytykseen.
Olemme saaneet viettää rauhallisen loppuodotuksen ja nauttia ajasta kauneimmassa kevätsäässä Saimaan jäällä. Ulkona Taimi edelleen on jotenkin suojeleva Railia kohtaan, ikään kuin lauman vanhin ja viisain haluaisi suojella tiineenä olevaa laumanjäsentä. Minun pikkusudet...Raili on hyvin pedantti nuolemaan pyöreitä muotoja saanutta mahaansa, se nuolee tarmokkaasti etunisät, takanisille se ei yllä ilman ponnisteluja..ja pieruja. Huh huh, Poutaman sisäilmanlaatu ei näinä päivinä taida läpäistä eu-direktiivejä. Taimi mokoma tuijottaa minua paheksuvalla silmällä, kun Raili töräyttää. Railin nuoleminen myös hieroo vatsanahan alta jo tuntuvia "möykkyjä".
Iloisia uutisia sain Suomen Briard ry:n vuosikokouksesta, jossa Neran ja Hiisin tytär "Pihka" Chaccado Dis-Moi, Dis Fois valittiin vuoden briard agilitytulokkaaksi ja olipa Piu sitten myös vuoden agility-briard kilpailussakin kakkonen. Hirrrrrmuisen isot onnittelut Suskille ja Pihkalle Harjavaltaan. Kisasuunnitelmia on tällekin kesälle, nyt tulen johonkin kisaan itse katsomaan karvaliitämistä! Kokouksen jälkeen sain itsekin yhdistyksen puheenjohtajalta kirjeen, jossa kerrottiin minun saaneen Suomen Briard ry:n kunniajäsenyyden. Kaunis kiitos ja syvä kumarrus, edelleen teen mielelläni pienimuotoisesti mutta täydellä sydämellä työtä rakkaan rotumme ja kunniakkaan yhdistyksemme hyväksi, lähinnä noissa rodun kotimaan Ranskan suhteissa.

Ja jottei totuus unohtuisi tässä vaaleanpunaisessa pumpulinpehmeydessä, laitetaan vielä kuva kahden viikon takaa tulevasta mammakoirasta...naapurin Eemeli kokeili uutta putkeaan jäällä hämärässä, ja liikkuvista kohteista saatiin hienoja otoksia, varsinkin mustavalkoisina. Kiitos Eemeli! Pääsiäisenä kuvauskohteet eivät ehkä liiku näin nopeasti...:)

Pitäkeehän Poutaman rämäpäälle peukkuja tulevaan synnytykseen ja pentuinhoitoon!