H-hetki

Fabut on sirutettu ja rekisteröintitiedot laitettu Kennelliittoon. Tulevien omistajien kanssa on suunniteltu kuka mihinkin perheeseen parhaiten sopisi ja niinpä voimme jo virallisten nimien lisäksi julkistaa kutsumanimetkin.

Chaccado Fabuleux pentueessa ovat:

Chaccado Harlem Shuffle eli "Peippo" (ent. Poopa)
Chaccado HipHop Princess eli "Pimu" (ent. Rilli)
Chaccado H´Ultima Thule eli "Dax" (ent. Uljas)
Chaccado Hanoi Rocks eli "Rox" (ent. Kunkku).

Säpinää!

Meidän fabut täyttivät neljä viikkoa ja kuukauden vanhoilla on jo täysi meno päällä!

Reviiriä on laajennettu olohuoneeseen ja keittiöön, ainoastaan yöt ne viettävät omassa yksiössään makuuhuoneessa. Aina kello neljään asti aamulla, jolloin alkaa mekastus, temmellys ja tiedottelu hirrrrveän suuresta nälänhädästä....Olen itse sen verran iltauninen, että en jaksa pitää pentuja hereillä enää paljoakaan yhdeksän jälkeen, vaan pitää mennä tutimaan itsekin. Täytynee vähän omaa virkanaiskelloa asemoida uudelleen, ja puuhastella iltavillejä, jotta aamulla saa tunnin pari lisäaikaa omillekin unosille...ehkäpä tulevat uudet koditkin arvostavat tätä!

Pennut on vieroitettu syömään täysravintoa, mutta vielä ne muutaman kerran päivässä kopaisevat äiti-Railin nisiä. Railin rooli on muuttunut täysin. Nyt se peuhaa ja leikkii vauveleiden kanssa ja tuntuu koko sydämestään nauttivan uudesta vaiheesta pentujen kehityksessä. Pennut leikkivät keskenään aika hurjan näköisiä leikkejä tyyliin nukkuvan pentuesisaren selkärangasta kiinni ja ravistuksia täysillä. Kalisteluja harrastetaan myös ja tietenkin paljon yhdessä läjässä nukkumista ja hellempiäkin hetkiä. Kovasti kaikki jo pureskentelevat kaikkea eteen osuvaa ja kanniskelevat pehmolelujaan, palloja, sukkia, vessapaperirullia. Edellenkään mikään ei ole yhtä ihanaa, kuin pienen briardpennun pusuttelu ihoa vasten.

Olen aloittanut ääni cd:n soittamisen pennuille, ja toki ne saavat myös annoksensa arjen äänistä. Cd:llä on äänivalikoimaa laidasta laitaan. Soitan cd:tä pennuille aluksi hiljaisella volyymillä ja lisään volyymiä vähitellen. Näin ne kuin huomaamatta adoptoivat ympäristöstä ääniä, joihin ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota. Täällä maaseudulla asuttaessa ei noita ulkoääniä juurikaan ole, ellei lasketa kuikan laulua ja laineen liplatusta...eipä ole pennet reagoineet omituiseen musiikkimakuuni.

Vieraita ihmisiä ne ovat tavanneet paljon, ja odotettuina lapsivieraina saapuivat siskonlapseni käymään tutustumassa omaan Sohvi-pentuunsa, kumpi se sitten onkaan. En voi olla rakastamatta sitä hetkeä, kun näen aina lapsen silmissä sen onnen ja ilon, minkä pikkuinen briardinpentu tuottaa. Siis väsyneenä sylissä lötköttäen, ei intopiinä naskalihampaat nilkassa kiinni :)

Terassikausi on korkattu Poutamassa ja pentuset ovat päässeet myös ulkoilmaa haistelemaan ja Saimaan jään sulamista toteamaan. Todella toivon ennustusten mukaisia hieman lämpimämpiä kelejä lähiviikoiksi, että pääsemme todenteolla nuuskimaan, mitä eroa on tallatulla ja tallaamattomalla nurmikolla sekä ylittämään metsän mielenkiintosiia kuoppia, oksia, jäkäliä, kallioita...Edessä on myös sirutus ja H-hetki eli rekisterinimien julkistaminen. Seuraan Ranskan nimimallia, jossa aakkosten mukaisesti nyt mennään H-alkuisten nimien vuotta. Säpinää riittää!

Ensiaskeleet

Pennut kasvavat ja kehittyvät vauhdilla. Äiti-Raililla riittää kärsivällisyyttä vauvojensa hoitoon ja maitoa riittää kasvun varmistamiseksi. Nyt 2.5 viikon ikäisinä pentuja otetaan päivittäin pitkäksi ajaksi ulos pentuboxista isoa maailmaa haistelemaan, ne pääsevät olohuoneeseen tunnustelemaan vähän erilaisia alustoja ja kuuntelemaan Idolsia :) Luottavaisesti ja rennosti Raili pienokaisensa imettää ja hoitaa vaikka välillä on katsojia ja ihmettelijöitä ollut sohvakaupalla.

Pennut ovat hauskassa vaiheessa kehityksessään. Niillä on silmät auki, mutta hahmotuskyky on rajoittunut ihan lähelle. Korvat ovat aukeamassa ihan kunnolla, mutta vielä ne eivät reagoi ääniin ympärillä. Sen sijaan ne ottavat kunnolla jo kontaktia ihmisiin ja ihmisen ihoa tutkitaan jo kovasti. Voi miten hellyttävää on saada pienenpieniä briardinpennun pusuja. Sylihoitoa pennet saavat jo myös, meiltä kotiväeltä ja myös jo ensimmäisiltä vierailta pennunkatsojilta. Ihanaa ja tosi tärkeää on se, että jo alusta asti vastustuskyvyn antaessa valmiudet, pentujen luona käy erituoksuisia, -ikäisä, -äänisiä ja -käytöksisiä muita ihmisiä. Äitikoirakin valmentaa pennejään, eikä ole heti ensimmäisen inahduksen myötä kiirehtimässä apuun vaan kauemmaksi joutunut hätäilijä saa ensin itse keksiä keinot päästä takaisin karvasyliin. Raili ei myöskään käy heti maitopaineen noustessa imettämään vaaveja, vaan pysyy seisaaltaan hetken ja antaa pentujen venytellä kroppaan nähden suhteettoman painavia päitä ylöspäin, näin harjoitetaan töppösten kantavuutta ja koordinaatiota. Sitten mamma katsoo hyvän paikan kiepauttakseen selkänsä kaarelle niin, ettei yhtään pentua jää alle. Muutaman päivän päästä tämä käy yhä haasteellisemmaksi touhuksi, kun pentujen vauhti ja ketteryys kasvaa. Ja voi voi äiti ressukkaa....myös pikkunaskalit alkavat puhjeta ikenien antaessa tilaa purukalustolle.Muutenkin mammakoiran rooli alkaa vähitellen muuttua maidonkaatajasta koirakielen ja -taitojen huippuvalmentajaksi.

Keskenään pennut myös jo tapailevat leikkiä. Ne nostelevat tassuja haastaen toista mukaan ja vielä pehmeällä otteella tarrautuvat tassuuun, kuonoon tai peppuun. Juurikaan ne eivät ääniä päästele, mikä on merkki tyytyväisyydestä. Masut täynnä, rauha uneen ja sopivasti itsensä toteuttamista ja uutta joka päivä, siinä resepti onnelliseen varhaislapsuuteen meillä Poutamassa.
Persoonallisuudet tulevat myös aina vaan vahvemmin esille. Poopa on se latujen aukaisija, se keksii ensimmäisenä uudet jutut ja seikkailee välillä jo kaukana muista. Tosin se hakeutuu aina nukkumaan hyvin lähelle muita kasaan, ja protestoi kyllä jos kainalopaikkaa ei ala löytyä. Poopa on iso tyttö, lähes poiken kokoinen. Rilli on edelleen muita pienempi, mutta normaalisti senkin painokäyrä alkoi kasvaa. Pienemmän kokonsa ansiosta se on koordinaatikyvyltään toisia edellä, hyvin vilkas ja melko  itsenäinen pikkupakkaus. Rimpukka on varsinainen pippuriluonne nisälandiassa, mutta rentoutuu rötkölleen syliin heti ihmisen lämmön tunnistaessaan ja on meidän pusukone. Kunkku on testaa jo kunnolla purutehoaan sisaruksiin, sen leikkiminen on jo muita monimuotoisempaa ja se innostuu leikkimään mieluusti ihmisenkin kanssa omalla kömpelönsuloisella tavallaan, kunnes masu kellauttaa sen taas kyljelleen. Uljas Valtonen, myös Valtsuksi tituleerattu kaveri, jyrää muita periksiantamattomalla tahdonvoimalla, ja myös koollaan. Se on hyvin tyytyväinen kaveri, joka ei hätkähdä mitään muutosta vaan ottaa maailman omaan nallekarhumaiseen syleilyynsä.

Meidän pikkuperhe elää hyvin onnellista aikaa, pääsiäisen auringon hyväillessä lämmöllään ikkunan takaa enteillen tulevien viikkojen mahdollisuudesta päästä ulkoilmaan terassille ja myöhemmin pihalle, rannalle, metsään!