Hyväksytysti käyttäytyvä Ralli

Käytiinpäs Railin kanssa vielä tämän vuoden koekimaran päättävässä käyttäytymiskokeessa. Alun perin ajatuksena oli mennä BH kokeeseen vasta keväällä, mutta kokeeton olo kävi tylsäksi ja sain kuin sainkin vielä koepaikan mukavasti Jämsänkoskelta, missä asuu lauma serkkujani perheineen. Niinpä yhdistin samaan keikkaan BH-kokeen, sukulaisvierailut ja Himoksella keikanneen Popedan. Pure rock´n roll!

Railin käyttäytymiskoe meni hyväksytysti läpi. Tottelevaisuusosuus nosti esiin puutteita, joita pitää talven aikana työstää ja kaupunkiosuus ei tuonut yllätyksiä. Etukäteen jännitin vähän sitä, minkälaisen parin saamme -Bh kokeessa kun on luvattoman paljon osaamattomia koirakoita ja toisen koiran päälle riistäytymisiä tapahtuu silloin tällöin. Sitä en soisi omalle kohdalle tapahtuvaksi. Meille kävi arpaonni, kun saimme pariksemme tokopuolella voittajaluokassa kisaavan osaavan varman aussien.

Viimeksi kurja päälle karkaaminen sattui viime viikonlopun hakukokeessa, jossa toimin koetoimitsijana. Ilmoittautumistilanteessa toinen koira riistäytyi hallinnasta ja puri parina olleen koiran korvaan. Purija hylättiin kokeesta, ja purettu jatkoi härdellin jälkeen suoritusta. Pääsin Taimin kanssa nk. 0-koirakoksi ja vautsi, miten hienoa oli Taikkulin kanssa tehdä tottista. Tuttu tuhina vaan kuului, kun Taikku pisti parastaan. Tosin en itse oikein muistanut 1-luokan liikkeitä, miten laho pää.... Mutta laitetaanpas nyt uudesta BH koirasta kuva, kun tänään aurinkokin pilkisti ihanasti pilvien takaa ja mulla oli vapis!

Rallin käyttäytymiskoetta juhlittiiin sitten serkkuni rokkibaarissa, Bar Tonassa, jossa bileitä piti yllä Ahdinko-niminen rytmiryhmä. Koska naapurikyllässä Himoksella esiintyi samana iltana Popeda, lähdin sopivasti Ahdingon päättäessä kuuntelemaan Patea ja kumppaneita, jotka olivat keikkansa puolivälissä. Costello, pitkä letti ja tuulikone -nostalgiaa...

Kotimatka olikin sitten ikimuistoinen. Lunta satoi pimeässä kelissä jaksoittaisin pyrykuuroin ja jouduin muutaman kerran jopa pysähtymään linja-autopysäkeille muiden kanssa-autoilijoiden tavoin, kun kerta kaikkiaan en nähnyt, missä tie kulki. Harvoin on näin sakeaa pyrytystä vastaan tullut, vaikka paljon ajan ja tottunut olen moneen keliin. Onneksi Caddyn alla on ihan tuoreet nastarenkaat. Kotona odotti Titi serkku, jonka hellään huomaan on aina niin turvallista jättää kodin vahdit Taimin ja Elviksen. Saunaan ja pulipulinat, niin paljon on aina kerrattavaa ja höpötettävää. Olipas mukava marraskuinen viikonloppu!