Säpinää!

Meidän fabut täyttivät neljä viikkoa ja kuukauden vanhoilla on jo täysi meno päällä!

Reviiriä on laajennettu olohuoneeseen ja keittiöön, ainoastaan yöt ne viettävät omassa yksiössään makuuhuoneessa. Aina kello neljään asti aamulla, jolloin alkaa mekastus, temmellys ja tiedottelu hirrrrveän suuresta nälänhädästä....Olen itse sen verran iltauninen, että en jaksa pitää pentuja hereillä enää paljoakaan yhdeksän jälkeen, vaan pitää mennä tutimaan itsekin. Täytynee vähän omaa virkanaiskelloa asemoida uudelleen, ja puuhastella iltavillejä, jotta aamulla saa tunnin pari lisäaikaa omillekin unosille...ehkäpä tulevat uudet koditkin arvostavat tätä!

Pennut on vieroitettu syömään täysravintoa, mutta vielä ne muutaman kerran päivässä kopaisevat äiti-Railin nisiä. Railin rooli on muuttunut täysin. Nyt se peuhaa ja leikkii vauveleiden kanssa ja tuntuu koko sydämestään nauttivan uudesta vaiheesta pentujen kehityksessä. Pennut leikkivät keskenään aika hurjan näköisiä leikkejä tyyliin nukkuvan pentuesisaren selkärangasta kiinni ja ravistuksia täysillä. Kalisteluja harrastetaan myös ja tietenkin paljon yhdessä läjässä nukkumista ja hellempiäkin hetkiä. Kovasti kaikki jo pureskentelevat kaikkea eteen osuvaa ja kanniskelevat pehmolelujaan, palloja, sukkia, vessapaperirullia. Edellenkään mikään ei ole yhtä ihanaa, kuin pienen briardpennun pusuttelu ihoa vasten.

Olen aloittanut ääni cd:n soittamisen pennuille, ja toki ne saavat myös annoksensa arjen äänistä. Cd:llä on äänivalikoimaa laidasta laitaan. Soitan cd:tä pennuille aluksi hiljaisella volyymillä ja lisään volyymiä vähitellen. Näin ne kuin huomaamatta adoptoivat ympäristöstä ääniä, joihin ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota. Täällä maaseudulla asuttaessa ei noita ulkoääniä juurikaan ole, ellei lasketa kuikan laulua ja laineen liplatusta...eipä ole pennet reagoineet omituiseen musiikkimakuuni.

Vieraita ihmisiä ne ovat tavanneet paljon, ja odotettuina lapsivieraina saapuivat siskonlapseni käymään tutustumassa omaan Sohvi-pentuunsa, kumpi se sitten onkaan. En voi olla rakastamatta sitä hetkeä, kun näen aina lapsen silmissä sen onnen ja ilon, minkä pikkuinen briardinpentu tuottaa. Siis väsyneenä sylissä lötköttäen, ei intopiinä naskalihampaat nilkassa kiinni :)

Terassikausi on korkattu Poutamassa ja pentuset ovat päässeet myös ulkoilmaa haistelemaan ja Saimaan jään sulamista toteamaan. Todella toivon ennustusten mukaisia hieman lämpimämpiä kelejä lähiviikoiksi, että pääsemme todenteolla nuuskimaan, mitä eroa on tallatulla ja tallaamattomalla nurmikolla sekä ylittämään metsän mielenkiintosiia kuoppia, oksia, jäkäliä, kallioita...Edessä on myös sirutus ja H-hetki eli rekisterinimien julkistaminen. Seuraan Ranskan nimimallia, jossa aakkosten mukaisesti nyt mennään H-alkuisten nimien vuotta. Säpinää riittää!