Baby Boom! Crash! Bang!

Sydäntalven paukkupakkasten keskellä on Poutamassa kannettu puita, lämmitetty takkaa, kolattu pihaa ja odotettu kevätaurinkoa. Enpä malttanut ihan koko talvea Suomessa aurinkoani odotella, vaan tammikuun viimeisenä viikonloppun lähdin Ranskaan paitsi mollukkaa myös muita rakkaita ystäviäni tapaamaan. "De la Chaume du Bois Dieu" kasvattajapariskunnan Corinne ja Jacques de Brouwerin ja heidän tyttärensä Chloén luona "le Bois des Entes" tilalla saan kerran toisensa jälkeen nauttia kaikesta siitä, mistä saan elämääni tunnetta, paloa ja intohimoa kaiken työelämän ja arjen haasteiden keskelle. Tammikuinen Prix d´Amerique matka tuleekin vuosittain katkaisemaan talven kärvistelyä niin oikeaan aikaan. Tammikuu on siis omistettu ravihevosille, mutta totta kai saan aina rapsutella omien koirieni ranskalaisen perheen ja muut rakkaat briardit kasvattajan luona ja jakaa kuumimmat briarmaailman kuulumiset, tunnelmat ja suunnitelmat, "briard-talkia" tuntui nytkin riittävän päivittäin aina pikkutunneille asti.


Prix d´Amerique on ravimaailman maailmanmestaruuskisat, vuoden arvokkain ja arvostetuin tapahtuma. Isäni vei minut 12-vuotiaana ensimmäisen kerran tapahtumaan ja aikuisena vasta Taimin astutusmatkan aikaan palasin Pariisin ja koko maailman ravipyhättöön, Vincennesin hippodromille. Tämän vuoden ravimatkan tein isän kanssa yhdessä, hieno perinne yhdessä hevosille lähes koko ikänsä omistautuneen ja ravihevosia aikoinaan enemmänkin omistaneen isäni kanssa.

 Huikea kisa! Päälähdön veikatuimmat hevoset olivat ranskalaisten suursuosikki Ready Cash ja viime vuoden voittaja Oyonnax, sekä hevoskasvatuksen suurmaasta naapuristamme Ruotsista saapunut Maharadjah, kansallisylpeys. Olimme pukeutuneet Oyonnaxin kannustusväreihin, mutta jo alkuverryttelyssä läikähti sydämessäni, kun näin Readyn...tämä ori ei kyennyt yksin selviytymään henkisesti rata-alueen haasteista, vaan sillä oli koko ajan, ihan viime sekunenille asti ennen lähtöä, kaksi saattajaa molemmin puolin taputtamassa ja rauhoittamassa oriita ihan pään lähellä näköetäisyydellä. Niinpä Ready ei pystynyt radalla hiittaamaan ollenkaan, vaan se päästettiin lähtemään vaativaan kisaan tunnepuolen mahdollisimman vakaan olotilan varassa. Ready kesti uusintalähdönkin paineen ja kuin dynamiitti se ravasi räjähtävällä vauhdilla ja kallion kestävyydellä voittoon ennen Ruotsin Marrea. Fyysisesti rautaa, henkisesti pikkuvarsa oli tämä vaikuttava hevonen; nopeudeltaan ja räjähtävyydeltään luonnonoikuksi luonnehdittu "vauvaheppa".

Huh huh, minä tietenkin itkin ja vapisin ja huusin, taas kerran, loppusuoran jännittävissä vaiheissa. Enkä ollut yksin, katsomossa oli 60 000 katsojaa hurraamassa ja jakamassa raviurheilun huipputunnelmaa ja uskomattomaa loppusuoran pitkää taistelua - turpa turpaa vastaan ravanneet Marre ja Ready  pistivät todella tunteet kuohumaan!Prix d´Amerique on myös meidän leidijengin kokoontumisajo, taas kikatimme yhdessä Corinnen, Catherinen ja Christinen kanssa karnevaalihuumassa. Tietenkin joimme pikkujuomamme ja kikatimme yhä äänekkäämmin :).

Koirapuolella on ison kiitoksen aika. Ystäväni Elisan kanssa olemme yhteisomistaneet "Mauno" Dolmen de la Chaume du Bois Dieu poikaa ja saaneet iloita mustuaisen kasvusta ja kehityksestä komeaksi ja oivan briardluonteen omaavaksi urokseksi. Valitettavasti Maun lonkkatulokset eivät yltäneet priimatasolle, ja Manoliton omistusoikeus siirtyy nyt kokonaan Ellulle. Kauneimmalla kiitoksella haluan saattaa siirtymää -olet Elisa hoitanut, sosiaalistanut, kouluttanut ja rakastanut koiraasi enemmän kuin voin ikinä keltään toivoa. Taipeleemme yhdessä jatkuu! 

 Blogipäivityksen otsikko taitaa lupailla pentulurituksia.....kyllä kyllä kyllä! Raili on aloittanut "kuumumaan" eli sen juoksun alkuvaiheet ovat alkaneet looran turpoamiseen ja nisien paisumisineen. Rai kehittää juoksuaan pitkään ja huolella, niinpä otaksun juoksun alkavan huhtikuun alkupuolella, aikaisintaan maaliskuun lopulla. Jännitys on jo alkanut! Sillä aikaa jatkamme treenailuja, kerran viikossa lämpimässä hallissa noudon ja eteenmenon parissa ja päivittäin sään salliessa ulkona tai näillä tulikuumapakkasilla olohuoneessa pieniä ei niin laajaa tilaa vaativia yksityiskohtia viilaten. Koska haku on aika kivasti hanskassa, uskoisin, että voimme sitten pentueen jälkeen seuraavalla kaudella uskaltautua aloluokkaan hakuun. Saksassa skandinaavileidiä odottelee komea Fabi-poika, Faber-Castell von der Roten Hex´.

Fabin omistajan Andrean ja kuvassa olevan Andrean tyttären Janan kanssa odotamme kovasti h-hetkeä ja rakkausmatkaa Saksaan. Railihan on hyvin haasteellinen juoksunsa kanssa, koska se ovuloi huomattavan aikaisin ja minun pitää todella saada juoksun alettua ensimmäiseen mahdolliseen Saksan lauttaan lippu minulle, Raipsulle ja Caddylacille, jotta ehdimme ajoissa miehelään. Listallani olleet kauempana asuvat uroot putosivatkin pois juuri tämän takia, varteenotettavat vävyehdokkaat olivat Suomesta, Puolasta, Ranskasta tai Saksasta.

Olen matkan varrella saanut seurata ja tutustua Fabin jälkeläisiin eri narttujen kanssa ja päätökseni on saanut vahvistusta terveys-, luonne-, ja ulkomuodollisestakin näytöstä. Aivan ihana on saada itselleen se kutittavan kihertävä tunne, jossa odottaa tulevaa pentuetta sielun palolla ja haluaisi niiiin jättää itselleenkin yhden pennun. No, se ei ole mahdollista jo kahden koiran taloudessa, mutta muutaman pennun aion tästä yhdistelmästä sijoittaa tulevaisuutta varten. Kuvassa viime vuonna Ranskan Nationale d´Elevagessa junnujen voittaja Ambra de la Maison de Bourbon, Fabin tytär yhdessä B Happyjen puolisiskon,  Dhelia des Travailleurs Barbus´n kanssa.
Niinpä odottelemme, iloisena ja odottavaisena tulevia kevään kuukausia!